Blogin KIDANAVAAJASIVULLA

Viime vuotinen kisa loppui taas vuoden vaihteeseen ja kiertopokaali taitaa pölyttyä tämänkin vuoden ajan Jannen hyllyssä, vieläpä kahdella suurimmalla kalalla. Onnittelut jälleen kerran. Porukan kolmanneksi suurin kala oli tiettävästi minun 5,67kg. Tämä vuosi mennään samoilla säännöillä kuin edellinenkin. Ehdottaisin että osanottajat valitaan tälle kaudelle niistä, joiden nimet löytyy listasta ja niin että kaikki jotka haluaa edelleen olla mukana ilmoittautukoot minulle sähköpostiin. Aikaa olkoon vaikka tammikuun loppuun. Tällä muotoa saataisi karsittua "nukkuvat" onkimiehet pois ja mahdollisesti lisää verestä vastusta Jannelle;). Yleensä nämä sääntöuudistukset ym. ovat herättäneet sen verran närää, joten ei vielä lukita tätä osanottajauudistusta. Sen sijaan voidaan keskustella asiasta tähän vaikka kommentoinnin kautta!

Meininki olisi laittaa alkuvuodesta myyntiin omin kätösin laadukkaista jaloteräksistä väsäämiäni kidanavaajia, joita voi ostaa minulta ihan kuittia vastaan. Avaajaa on kahta eri mallia (17,5 & 21cm). Pienempi voimanpesä soveltuu hyvin vaikka jojon nokkaan takinliepeeseen koon ja painon puolesta ja on näin ollen todella kätevä työkalu, joka on aina saatavilla. Iso taas on voimakas, mutta rauhallisempi malli veneeseen ison hauen varalle. Näitä voi tiedustella alustavasti sähköpostin kautta.

Kidanavaajat on päällystetty muovilla, joten ne ovat mukavia ja turvallisia käyttää ja pysyvät hyvin hauen kidassa paikoillaan.

Aamulla piti viritellä perhovehkeet vielä kerran tänä vuonna vireeseen. Antti kurvasikin kohta pihaan uuden karhea Buster XS trailerin päällä. Tarkoitus oli mennä etsimään meritaimenta Raahen ulkosaaristosta. Matka pelipaikoille taittui nopeasti, mutta jokseenkin  kuoppaisesti. Vaikka tuulen piti olla maan puolelta läikkä tuli pohjoisesta ja oli melkoista merenkäyntiin tottumattomalle.  Saarten suojaisammallakin puolella maininki keikutti venettä, mutta silti vältyttiin merisairaudelta.

Meritammukat loistivat poissaolollaan, tai ainakin ne pitivät turvan huolella kiinni. Hylje kiinnostui jossain vaiheessa onkijoista ja tuli kurkkimaan meitä sopivan hajuraon päähän. Parin tunnin päästä vaihdettiin taktiikka ennakkoon helpompaan tapaan saada kaloja. Seuraaville apajille loikittiin aalloilla urku auki uhmaten vasten naamaa lyövää räntää ja hauki mielessä. Syönti oli silläkin osastolla tänään olematonta ainoastaan yksi seurio Antin lusikkaan oli päivän saldo.

Antti lusikoi meritaimenta.

Taskun pooki.

Kyhmyjoutsenperheellä ei ollut vielä kiire mihinkään.

Perhokalastuskausi 2011 alkaa olemaan vähintään viittä vaille taputeltu. Pitkään suunniteltu meritaimenreissu on vielä toteuttamatta, saa nähdä jääkö se ensi vuoteen. Kaikesta huolimatta kalassa ehdittiin käydä tällekkin vuotta. Hauen kalastelut jäi allekirjoittaneella normaalia vähemmälle, mutta harjusta nousi lähinnä Iijoen vesistöstä viime kautta enemmän. Alkukesän Kiiminkijoen ylläri mertsari ravisti apinan pois niskasta heti kauden alussa. Kalatilaston mukaan sain tälle kautta 109 haukea, 52 kpl. hyvän kokoisia ahvenia, 105kpl reilusti kolkytsenttisiä harreja ja kolme yli 40cm taimenta. Kausi oli hyvä vaikka jättiläisiltä vältyttiinkin ja olenhan tunnetusti pienten kalojen pyytäjä. Laitetaan vielä muutama aiemmin julkaisematon kuva näteimmistä kaloista ja vähän muustakin kaudelta 11.

 Kiitokset kaikille kalakavereille kaudesta ja mukavista reissuista hienon harrastuksen parissa!

Eilinen tapahtumarikas päivä haukilahdella ajoi tänäänkin vesille. Tosin taktiikka hieman vaihtui tälle päivää. Kurassa kahlaaminen ei tänään houkuttanut vaan pumppasin ponttooniveneen eilistä hieman syvemmille vesille. Tapahtumia  oli taas mukavasti. Perhonretuuttajia kävi veneessä kaksitoista, joista useampi oli päälle kolmonen, mutta silti suurin korkeintaan nelonen. Tänään poikkesin tavoistani ja otin yhden ruokakalan oletettavasti kauden viimeisen haukireissun kunniaksi. Ainakin hyvän näköisiä fileitä hauesta saa ja kun huomenna kippaa pannulle nyrkin kokoisen voinokareen, niin eiköhän nuo käy kaupaksi.

 Hauen perhostelu ponttooniveneellä on kyllä pirun hauskaa ja rentoa ajanvietettä, vielä kun saisi kaverin veneileen.

Limaponttooni.

Oliko leikkuulauta liian pieni vai kala liian iso, vaikka pienimmästä päästä koitti valita ruokakalan...

Sain vasta tänään aikaiseksi käydä ensimmäistä kertaa syyshauen pyynnissä. Pikakomennuksella en saanut jallitettua kalakaveria, mutta kaloja kyllä. Eipä monesti ole tarvinnut enää marraskuussa haukireissuja suunnitella, mutta kun on näin lämmin syksy, niin mikä jottei. Tänään olosuhteet olivat kutakuinkin parhaat mahdolliset. Merivesi nolla-korkeudessa, lämpötila vedessä 6,5 astetta ja ilmassa asteen enemmän. Hienoinen tuuli kävi etelästä ja vettäkin tihkutti sopivasti. Osuin paikalle heti parhaaseen ruoka-aikaan ja ensimmäisellä neljällä heitolla tuli kullakin n. 3kg hauki. Ensimmäinen oli kiinni jo ennen kuin ehdin stripata siimaa sisään ollenkaan. Ihan vastaavaa ilotulitusta ei riittänyt loppuajasta. Kolmen ja puolentunnin saldo oli lopulta 24 haukea ja maksimipaino oli kolmekiloa . Tilanteita oli ihan kiitettävästi. Kalat eivät vielä olleet kylmän kangistamia, päinvastoin. Tärpit oli välillä tosi näyttäviä ja parhaiten toimi aika nopeakin uitto matalassa vedessä lähellä rantaa.

Hauki nro.21 pääsi päivän ainoaan kuvaan.

Eilen käytiin viimeinen lenkki lintujenperässä ruutiaseiden kanssa. Oma linnunpyynti saattaa vielä jatkua kamera-aseistuksella. Lintuja ainakin jäi vielä kuvata asti. Toissapäivänä nähtiin vitivalkoinen riekkokin. Teeret kävi loppukaudesta aroiksi ja parvet isoiksi ja kun suutarin kengättömällä lapsella ei ole kivääriä, joutui lähinnä ihastelemaan komeita teeriä latvoissa. Tänä syksynä teerikiintiön kanssa olisi joutunut olemaan tarkkana rihlatulla aseella. Ensi syksyn pakkohankinta onkin luodikko, nimittäin latvalintujen valokuvakiintiö alkaa jo olla täynnä ja veikkaampa että teeriä ei enää ensi syksynä nähdä näin sakeina parvina.

Palanutta metsää.

Tuttu näky tänä syksynä.

Pyypilli hukkuu metsään kesken kauden ja kaupasta on kaikki loppu. Tuttu tunne, eikö totta?. Ei hätää. Ratkaisu ongelmaan löytyy saksista pihdeistä ja ananaspurkinkannesta.

Syksyn viimeisin muttei vähäisin metsälintu.

Jos haluaa nähdä paljon lintuja syksyllä, kannattaa jättää aseet kotiin ja ottaa ainoastaan kamera mukaan. Jos haluaa nähdä vielä enemmän lintuja, kannattaa jättää kamerakin kotiin. Vaikka kamera oli tänään matkassa lintuja näkyi silti ihan nokko.

Merikotka joka oli välillä jopa kuvauksellinen. Harmi kun kameran asetukset ei sattuneet ihan nappiin parhaissa tilanteissa. Nälkäinen lintu taisi kytätä pellolla laiduntavaa joutsenlaumaa.

Osa "valkoista peltoa".

Osa "mustaa peltoa". Pellossa oli teeriä laajalla alalla ja reunustan koivutkin notkui lukuisista teeristä. Lintuja oli ehkä parisensataa.

Jahtikausi on tuntunut pitkältä kahden typistetyn vuoden jälkeen. Tänä syksynä ei ollut tarvetta lyhentää jahtikautta. Lintuja ei ole ainakaan minun jahtuuksien aikana ole ollut koskaan näin paljoa. Toivottavasti teerikannat eivät rehota jo liikaa. Juttuja madoista teerillä on kuultu jo monelta taholta. Riistakantojen joukkosairaudet on tärkeä muistutus niille jotka "nollaavat kiintiöitään" ampumalla kanahaukan. Annetaan luonnonvalinnan hoitaa nämä asiat  niiltä osin ja pyydetään tosiaan mieluummin rauhoittamattomia pienpetoja. Veikkaan että talvi tulee säätämään lintukantoja raskaalla kädellä. Niputan tähän juttuun raporttia ( lähinnä kuvia) useammalta reissulta viime aikoina.

A-P:n teeri joka tuli kuville kuollakseen 6mm PPC: luotiin syksyn ensimmäisinä pakkasaamuina.

Kanahaukka korppijahdissa.

Make siunasi remarillaan tämän pyyn.

Henkka pääsi tutustumaan pyyn pillittämisen saloihin ja sai jo ensimmäisen eräksi asti varmalla laukauksella.

Eilinen aamu valkeni komeaan auringonnousuun, kun ravattiin A-P:n ja Villen kanssa mettänelävien kannoilla.

Jotakin tuli repun painoksi heti aamusta ja kaikkien hampaita naurattaa.

Villen viimeinen toive jahdin loppupuolella.

Tänä aamuna tarjottiin teerille vauhtia ja vaarallisia tilanteita A-P:n kanssa. Ensimmäinen neljästä tuli haulikkohollille ja beretta sorti teeren kuolleena tonttiin. Seuraavat kaksi teertä jäi arviolta vajaaseen pariinsataan metriin, johon A-P onnistui rei'ittää molemmat. Vielä neljäskin teeri tuli kiväärihollille, mutta turhan kaus. Matka arvioitiin 250 metriksi ja A-P luovutti Sakon minulle. Nyt kävi uskomaton munkki! Ensimmäinen latvalintulaukaus minulle, pitkältä matkalta ja kovassa tuulessa yllättäen osui! Lintu löytyi oikean puun juurelta kuolleena kuin kivi, mutta lämpimämpänä.