Eilen ja tänään jatkuivat kevatmammojen jahtuut. Eilisen limaseuralaisen virkaa hoiti Ilu, joka veti heti kärkeen oman hauden ekan kalan. Päivän mittaa 3-4kg haukia käteltiin todella monta ja päivä oli omaltakin kohdalta yksi kiihkeimmistä haukivesillä ikinä. Suurimmat kaksi kalaa iskivät minun perhoihin, ollen 4,6kg ja suurempi 6,2kg/ 97cm. 

Tämän päiväinen haukijahti toteutettiin Jampan kanssa ja siimat oli vähän väliä viulunkielinä, kun jo mukavasti virkistyneet torpedot yrittävät tuhoja perhojamme parhaansa mukaan. Päivään mahtui muutama kunnon möyräisy perhoon ja itse väsyttelin pisimmän hauen koskaan kuiville. Minun tapana on saada 6,5kg haukia ja taas oli tyytyminen 6,47kg lukemiin, vaikka raamit kalalla oli paljon vauraammalle mammalle.

Ilun kauden avaus kala.

Eilisen 6,2kg.

 Tämän päivä lähti 4,3kg hauella käyntiin vesisateessa.

6,47kg / 110cm käärme.

Jamppa ja enkka 3,55kg.

Kevättalvesta oma vapa-arsenaali kasvoi ensimmäisellä 2-kätisellä pahlalla, tai no 1 1/2 kätisellä A. Jensenin Merlin switch-vavalla, joka on hirveen monikäyttöinen vapa. En kylläkään ihan haukivavaksi tätä silti suunnitellu, mutta testiheitot Rion Outbound-siimalla taloyhtiönpihalla koukuttomalla haukiperholla kieli toimivasta vavasta merellekkin. Tämän päiväinen pikakalareissu Elinan ja Antin kanssa pisti miettimään tuleeko tästä jopa ykköshaukivapa. Kovalla tuulellakin ja osittain sen avustuksella heitot lähti köykäisesti turhankin pitkiksi ja siiman sisään strippaus oli jo puuduttavaa toimintaa. Switchit haukihommissa on pituutensa vuoksi ehkä hieman kömpelömpiä kuin normi 1-kätiset, mutta toisaalta kuormittaa vähemmän rannetta ja pidempien (varauksella)  heittojen ansiosta perhon uittoaika kasvaa, suosittelen kokeilemaan. Ainakin Jensenin Merlin jaksaa 8# luokkaisenakin kantaa samat perhot mitä olen Hardylläkin paiskonut, en kyllä suosittele isoja slinkyjä, mutten suosittele niitä millekkään muullekkaan vavalle kun keveämmin heitettäviä ja paremmin pyytäviäkin materiaaleja löytyy haukiperhoon (varauksella).

 9-10# luokitettu A. Jensenin Auratus kela on kokoisekseen kevyt, tasapainottaen luokkaa keveämmän vavan hyvin ja iso kela puolaa viipymättä  löysät jaloista.

Tänään saatiin kaikki kolme kivasti kalaa niin ikään kolmen tunnin tuulisella ja aurinkoisella visiitillä. Suurin hauki tuli minulle ensimmäisenä kalana uudella vavalla. Puntari unohtui kotiin, joten kalan paino jäi mysteeriksi.

Hauet ovat tänä keväänä työllistäneet kidanavaajia huolella. Kuvassa uusin versio avaajasta, joka on optimoitu tänä keväänä kovan testikalastuksen  ja parin sadan hauen myötä täydelliseksi työkaluksi.

Näitä tulee lähiaikoina myyntiin, ehkä jo Pyhäjoen haukikuninkuuskisaan. Nykikää siellä mua hiasta jos nämä kiinnostaa.

Tässä taannoin tuli kalavesillä vastaan kongreettinen esimerkki siitä miksei siimasotkuja pidä ikinä heittää luontoon. Tässä tarinassa oli kuitenkin onnellinen loppu.

Lehtokurpan pelastus

Eilen kävimme perhostelemassa keväistä merihaukea jo kolmatta kertaa. Aiemmista kerroista ei ole tullut juuri jutun tynkää, vaikka edellisellä reissulla Jarpin kanssa saatiin jo 28 haukea, jotka olivat kuitenkin sen verran säälittäviä, että kamera pysyi repussa koko päivän. Ensimmäisellä reissulla Elinan ja Maken kanssa saatiin jo peli auki kahdeksalla hauella ja ison pudotuksella.  Eilen rantauduin jo hieman ennen muuta omaa porukkaa ja lyöttäydyin perhomies JH:n seuraan. Tuuli kävi aika reilusti lounaasta, mutta oli juuri sopivan kovaa helpottamaan pitkiä heittoja. Heti ensimmäisen tunnin ainana paukkui kappalemäärissä kymppi ja iltapuhde vaikutti hikiseltä, kun keskikokokin oli jo parempaa kuin edelliskerralla. Ennen ensimmäistä kahvipaussia sain reilusti nelosen, jota en punninnut ja heti kohta perään perhoa vietiin lujaa pitkästä heitosta, ainoastaan muutaman sisäänoton jälkeen. Tätä kalaa sai jo väsyttää tosissaan ja liiankin pitkään, kun päätin hinata kalan puntarille asti.  Vaaka asettui 6,45kg lukemaan ja oma perhoenkka parani 30g!. Seuraava vaihe oli vielä väsytystäkin pidempi. Kala oli ihan liian hapoilla ja elvytyksestä tuli varsinainen selviytymistaistelu. Kala ei vuotanut verta, mutta oli kuin maratoonari maratoonin jälkeen. Jossain vaiheessa elvytys tuotti tulosta ja kala lipui hyvävointisena takaisin syvyyksiin.

Illaksi paikalle saapui vielä Ilari, Juha, Seppo ja Villekin, perhovapoineen hekin. Iltasyönnillä Seppo ja Ilari onnistuivat saamaan kumpainenkin 4,3kg kalat. Ville karkuutti ison/isoja. Minä onnistuin nostamaan vielä toisenkin reilun nelosen ja reilun vitosenkin. Oma saldo meinasi mennä jo sekaisin, muttei mennyt ja pysähtyi 28 hauen kohdalle kymmenen aikaan. Kahdella viime reissulla onnistuin saamaan yhteensä 47haukea ylös! Illan suurin päätti vielä viime hetkillä mussuttaa Juhan perhoa. Pitkä ja laiha 7,4kg hauki karkasi vedenpäällä suoritetusta punnituksesta suoraan syvyyksiin, eikä krokotiiliä ehditty edes kuvata. Olihan reissu, Näitä lisää kiitos!

Pilkilläkin ehdittiin käydä pariin kertaan...

Loput pienet vanhemman mallin avaajat 6€! Tilaukset: kita.auki@gmail.com

Pientä päivitystä kisasivulla. "Hallitus" päätti tällä päivämäärällä että täkystystämällä saadut hauetkin voivat vastaisuudessa osallistua skabaan. Mukaan tälle vuodelle tuli muutama uusi aktiivikalastaja ja muutamat hiljaiseloa viettäneet pyyhittiin listalta pois. Koitetaan pitää kisassa aktiivinen kalastajakunta ja jos saataisiin tasoakin hieman nostettua kisaan. Näilllä mennään tämä vuosi. Kireitä!

Kidanavaajasivulla.

Sunnuntainen pilkkireissu antoi niukasti raitapaitaa. Reissun ainoa ahven oli kuitenkin oma pilkkienkka. Jo jäällä ihmetytti kalan hoikkuus vuodenaikaan nähden ja epäilys maitikalasta osoittautui kotona fileoidessa todeksi. Vaikka kala oli hoikka, painoa oli silti 690g, joka on urosahvenelle kuulemma todella kova noteeraus ja suhteessa suurin kalani ikinä. Ahvenspecialisti tuttava heitti painosuhteeksi 1:3 ahvenen sukupuolen välillä.

Viime kesän hienoin kalastusmuisto pääsi uudella lasermerkkaus menetelmällä kunniapaikalle odottelemaan ensi kesän parhaita hetkiä kalavesillä.